Tarina jatkuu...

Minulle kävi hyvin. Viime syksynä löysin rakkaan rinnalleni kulkemaan ja kihlaus on pian, yhteenmuutosta kovasti puhutaan ja jopa toimitaan sen eteen. Rakkaani on vailla mielenterveysdiagnoosia, joten voinee sanoa että minulla kävi tuuri kun löysin ymmärtäväisen ihmisen rinnalleni diagnoosistani huolimatta. Ihmisen joka on kuin peruskallio, johon ei pikku puhurit kykene.

Tällainen ihminen olen ja tällaisena kelpaan. Ihana voida sanoa näin. Nyt voin. Olen löytänyt kumppanin joka hyväksyy minut tällaisena kuin olen.

Tällainen on kuin lottovoitto, tai paremminkin ihme. Kerroin diagnoosistani heti samana iltana kun olimme päivällä tavanneet. Ja ihme kumma kyllä, se ei hätkäyttänytkään Peruskalliotani.

Murmeli

Turvassa

On turvallinen olo. Vaikka rakkaus riehuu rinnassa, on turvaverkkoni tiivis ja kestävä. Se ei anna minun särkyä. Läheiseni tunnistavat mahdollisen psykoosin oireet heti, kuten minä itsekin. Olen tietoinen varomerkeistä ja minulla on hyvä sairaudentunto. Syön lääkkeeni säännöllisesti. Minulla on hyvä hoitokontakti parin viikon välisine tapaamisineen hoitajan kanssa. Lääkäri on tavoitettavissa tarvittaessa. Elämä on suhteellisen tasaista ja asiat kunnossa arjessa. Hyvä kesä tulossa.

Rakkautta,
Murmeli

Mökkeilyä

Nykyisin kesään kuuluu mökkeily miesystävän porukoiden mökillä. Siellä sielu lepää, eikä tarvitse pelätä stressiä.

Rauhallisia kävelylenkkejä ja pyöräkin on tarvittaessa.

Uimista, shakkia, uimista, virkkuuta, uimista ... Ymmärtänette.

Lenkki- ja juttelukaveri.

Pieniä esteettisiä nautintoja.

Sellaista se elämä nykyään on meikälläkin. Ei vaiskaan. Gradu painaa mieltä ja pitäisi sitä saada aikaiseksi. Mutta mökillä suljen ne ajatukset vain pois.