Tarina onnesta

Tänään käytiin avopuolison kanssa Coffee Housessa muistelemassa ensitapaamistamme viime vuoden elokuussa, eli melkein vuosi sitten. Silloin jännitti kovasti ja ei tiennyt mihin onneen on törmännyt. Nyt olemme kihloissa ja asumme yhdessä. Joskus vain onni tulee kohdalle, kun on avoin uusille mahdollisuuksille.

Kaunis päivä oli tänään ja on ollut ihania päiviä takana. Uusia haasteita työ ja opiskelu rintamilla on ollut ja tulee olemaan seuraavat kaksi vuotta. Sitten olisikin hääkellojen vuoro soittaa tälle pariskunnalle. Paljastan nyt myös että kirjaproggis on työn alla. Uutta ja jännää tapahtuu koko ajan ja itse voi aktiivisesti unelmoida ja myös pyrkiä toteuttamaan haaveitaan.

Murmeli

Tarina jatkuu...

Minulle kävi hyvin. Viime syksynä löysin rakkaan rinnalleni kulkemaan ja kihlaus on pian, yhteenmuutosta kovasti puhutaan ja jopa toimitaan sen eteen. Rakkaani on vailla mielenterveysdiagnoosia, joten voinee sanoa että minulla kävi tuuri kun löysin ymmärtäväisen ihmisen rinnalleni diagnoosistani huolimatta. Ihmisen joka on kuin peruskallio, johon ei pikku puhurit kykene.

Tällainen ihminen olen ja tällaisena kelpaan. Ihana voida sanoa näin. Nyt voin. Olen löytänyt kumppanin joka hyväksyy minut tällaisena kuin olen.

Tällainen on kuin lottovoitto, tai paremminkin ihme. Kerroin diagnoosistani heti samana iltana kun olimme päivällä tavanneet. Ja ihme kumma kyllä, se ei hätkäyttänytkään Peruskalliotani.

Murmeli

Taivas itkee

Pitkästä aikaa saadaan kunnolla vettä kun taivaan kyynelkanavat ovat auenneet vihdoin. Thorkin paukutteli vielä äsken vasarallaan alasinta niin kovasti että korvissa soi. Siitä se luonto tykkää. Omia kyynelkanaviani en ole pitkään aikaan saanut auki, joten täällä eletään tasaiseen tappavaa kuivaa kautta, mutta jos se minunkin taivaani repeää joku päivä niin saisi sielu kasteluvettä, elämän vettä...

Joo, ei ole paljon aihettakaan poruun, siunauksiani saan laskea joka päivä. Että näinkin kauan olen saanut säästyttyä kolmannelta psykoosilta, jota toivottavasti ei koskaan tulekaan. Se on ainainen kiitoksen aihe.

Hyvää kesää,

Murmeli

Laihdutusta ja treenausta

Höh, nyt unohdetaan miehet ja keskitytään oman kehon muokkaukseen. Laihduttaa olen yrittänyt jo reilun vuoden ravitsemusterapeutinkin avulla, mutta en ole saanut tuloksia aikaan. Nyt aloitin maanantaina sairaaladieetin ja se on kumma kyllä tepsinyt. Reilu kilo on jo lähtenyt kun nyt on dieetin kolmas päivä. Eli luvattu vähintään viisi kiloa taitaa minunkin kohdallani toteutua. Jee! Jouluksi kuntoon. Kuuri kestää nimittäin kaksi viikkoa.

Tatuointiasiakin on edennyt niin että minulla on nyt aika helmikuulle. Samaan syssyyn sitten otan myös napalävistyksen. Oletan siis että ne mahdolliset viisi kiloa pysyvät poissa ja saan vielä lisää kiloja pois liikunnalla, salilla treenaamalla.

Salille menen taas huomenna pakollisen tauon jälkeen, kun olin flunssainen ja vatsa oli sekaisin. Nyt se alkaa olla voitettu tauti ja pääsen taas treenaamaan normaalisti. Vatsa-akatemian liikkeet teinkin jo tänään ja ylihuomenna teen uudestaan ja siten myös sunnuntaina. Eli jokatoinen päivä.

Treenaan siis salilla kolmesti viikkoon, tunnin tai puolitoista kerrallaan. Sen lisäksi teen kotona vatsalihastreeniä kolmesti viikkoon ja käyn välillä kävelemässä. Näillä pitäisi lähteä loput ylimääräiset kilot dieetin jälkeenkin.

Korsetti kokoa M mahtuu päälle ja näyttää oikein kurvikkaalta. Vielä kun istun joulupöytään se ylläni niin en vahingossakaan syö liikaa, koska korsetti päällä ei voi syödä kuin vähän kerrallaan.

Tällaista tällä kertaa. Iloista joulunodotusta!

Murmeli