Pitkästä aikaa saadaan kunnolla vettä kun taivaan kyynelkanavat ovat auenneet vihdoin. Thorkin paukutteli vielä äsken vasarallaan alasinta niin kovasti että korvissa soi. Siitä se luonto tykkää. Omia kyynelkanaviani en ole pitkään aikaan saanut auki, joten täällä eletään tasaiseen tappavaa kuivaa kautta, mutta jos se minunkin taivaani repeää joku päivä niin saisi sielu kasteluvettä, elämän vettä...
Joo, ei ole paljon aihettakaan poruun, siunauksiani saan laskea joka päivä. Että näinkin kauan olen saanut säästyttyä kolmannelta psykoosilta, jota toivottavasti ei koskaan tulekaan. Se on ainainen kiitoksen aihe.
Hyvää kesää,
Murmeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti