Tässä mietin ja yhdistyksen toiminnanjohtajallekin juttelin paikallisen vertaisryhmän perustamisesta skitsofreenikoille. Minun pitää kuitenkin ennen ryhmän perustamista käydä vertaistukiohjaajan peruskurssi ainakin. Toivottavasti semmoinen tulisi ajankohtaiseksi piankin. Olen kyllä muhittanut ajatusta jo ainakin vuoden, mutta sopivaa koulutusta ei ole ollut tarjolla.
Olen sitä mieltä että vertaistuki on korvaamaton apu toipumisessa psykoosista ja sen jälkeisistä oireista sekä selviytymisessä mieltä kuormittavien kysymysten äärellä kun saa skitsofreniadiagnoosin.
Haluaisin näin psykooseistani kohtalaisen hyvin toipuneena auttaa omalta osaltani muidenkin skitsofreenikkojen toipumista. Mieleni tekisi myös hieman kohottaa skitsofreenikoiden mediakuvaa, mutta puhenaiseksi minusta ei ole. Taustalla voin kuitenkin hääriä ja tohottaa. Omaan elämääni sopisi vertaistukiryhmän viikoittainen vetäminen ihan hyvin kun sille vaan tekee tilaa. Muutoinkin voisin toimia taustatukena niille, jotka haluavat äänensä kuuluviin vaikkapa haastattelemalla lehteen jotakuta.
Jotenkin tuntuu että mielenterveysongelmat yleisesti ovat suuri mörkö ainakin työelämässä. Skitsofrenialla erityisesti on perinteisesti ollut paha kaiku muutoinkin yhteiskunnassamme. Haluaisin muuttaa tätä mielikuvaa valoisammaksi. Tämä on sairaus jonka kanssa nykypäivänä selviää, joka ei tartu ja joka on suurimmaksi osaksi yhteisölle vaaraton. (En jaksaisi oikeastaan edes mainita jotakin hyvin pientä prosenttia paranoidisesta skitsofreniasta kärsiviä, jotka ovat tehneet jotain kamalaa...)
Sellaisia mietteitä tällä kertaa.
Murmeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti