Kirottua

Kyllä on kumma kun ei saa tuota gradua tehtyy vaikka on päiviä ja taas päiviä aikaa koko kesä. Ei voi lähteä mihinkään, koska pitää olla kotona tekemässä gradua. Joskus on ihan tuskainen olo kun miettii miten kauan sitä on jo vääntänyt ilman että valmista tulee. Tekee mieli heittää hanskat tiskiin! Tällä diagnoosilla voisin olla eläkkeellä loppuelämäni, tekemättä päivääkään oikeaa työtä. Haluaisin kyllä opiskella vielä luovaa kirjoittamista. Sitä voisi opiskella muunmuassa avoimessa yliopistossa eikä tarvitsisi muuttaakaan minnekään.

Aika epätoivoinen olo on kun ei tunne kelpaavansa mihinkään ammattiin. Ammatinvalintaoppaat kehottavat ryhtymään kirjailijaksi. No, ruvetaanpa sitten, vai mitä!?

Ensi marraskuu on ehdoton takaraja. Jos en ole saanut siihen mennessä gradua tehtyä niin se jää tekemättä. En vain jaksa enää pinnistää sen asian eteen. Että valmistuisin. Ettäkö valmistuisin! Hurraa ja hip hei! Olisihan se vallan hienoa olla maisteri, mutta mitä minä sillä paperilla teen jos en kestä työelämässä kuitenkaan. Opiskelussa pitää päästä eteenpäin, jos meinaa opiskella, tai sitten on mentävä eteenpäin jotenkin muuten.

Mihin elämä vie, tämä kuoppainen tie...

Murmeli

Ei tullu mittää

Ei tullut lukumaratonista mitään kun ajastinta räpeltäessä poistin jäljellä olevan ajan... Sain luettua Tove Janssonin Nukkekaapin ja Arno Kotron Mustan morsiamen. Aloittelin lisäksi Ian McEvanin Sementtipuutarhaa.

Yhä enemmän näen kaikessa yksityiskohtia jotka olisi ihana yrittää vangita tauluun. Pitääkö minun todella aloittaa säästäminen taiteilijatarvikkeita varten.

No, juhannus on juhlittu ja uitu on ja nautittu. Takaisin sorvin ääreen käy tieni taas.

Murmeli

Logomotiivin motiivi

Luen lukumaratoniani tuskastuttavan hitaasti. Välillä täytyy nimittäin käydä ihailemassa taiteilijatarvikkeiden nettikaupan sivuja. Täytyy. Pakottava tarve on syntynyt aloittaa uusi harrastus, maalaaminen. Ensin varmaan akryyliväreillä ja sitten lopulta öljyväreillä. Sommittelen välillä uusia kuvakulmia ja kuvan kokoa ja värejä joita  käytän. Olen aiemmin tullut tulokseen etten osaisi kuitenkaan, turha hankkia välineitä. Mutta nyt olen varma että osaisin. Olen rohkea kokeilemaan kaikkea uutta. Suinpäin.

Kulttuurivastaavien kurssilla tein muutaman akvarellin, vain ne mitä kurssiin kuului. Jotkut tekivät omaksi ilokseen useammankin, nimesi ne, ja esitteli ylpeänä. Minä sain sisäisen palon. Maalata! Vain muutama kuva, joista toinen epäonnistui, sysäsi luovan prosessin liikkeelle. Maalasin vimmassa kotona kokonaisen illan abstrakteja värikokeiluja, ruusuja, kerrostamista, mitä mieleen tuli. Keksin joillekin nimen, joillekin en. Pakkopaidassa pehmeässä huoneessa. Sellaisia. Vamppyyri optikon taulussa. Suurimmasta osasta tein kortteja. Taitoin ne kahtia. Kuvat olivat nimittäin tehty akvarellipaperisuikaleille. Kurssilta jääneille, ylimääräisille.

Kurssi oli sateinen, ärsyttävän täynnä ärsykkeitä, ihmisiä, joista piti tulla ryhmä. Käsityötaiteen triennaali ja yhteinen kurssilaisten järjestämä iltama jäivät parhaiten mieleen. Ehkä myös myllertävä aallokko ensimmäisenä iltana ja ukkosen jyrinä saunoessa. Luonto näytti voimiaan. Etukäteen jännittämäni runonlausunta onnistui ihan kiitettävästi tällaiselta pakokauhuun asti jännittäjältä, opamoxin avulla.

Katson ikkunasta äidin kukkapenkin herkintä ja kauneinta istutusta; keltaisia päivänliljoja, jotka kaikki yhtä lukuunottamatta katsoivat etelään. Niistä olisi saanut vaikuttavan pienen taulun. Taidan jatkaa luku-urakkaani.     Tove Janssonin Nukkekaappi odottaa.

Murmeli.

Lukumaraton

24h lukumaraton olisi tarkoitus pitää minunkin, kun siitä kirjallisuusblogeissa kirjoitellaan niin ahkerasti ja itse entisenä lukutoukkana pidän ajatusta ihanana.

Tässä olisi minun lista:

1. Voltaire: Candide. 1759. 135 s.
2. William Shakespeare: Macbeth. 1603-06. 122 s.
3. Virginia Woolf: Aallot. 1931. 213 s.
4. Michel Tournier: Rakastavaisten illallinen. 1989. 203 s.
5. John Irving: Garpin maailma. 1978. 560 s.
6. Mika Waltari: Suuri illusioni. 1928. 263 s.
7. Eeva-Liisa Manner: Poltettu oranssi. 1968. 92 s.
8. Fjodor Dostojevski: Kirjoituksia kellarista. 1864. 158 s.
9. T.S. Eliot: Autio maa. 1922. 182 s.
10. Tove Jansson: Nukkekaappi. 1978. 168 s.
11. Italo Calvino: Paroni puussa. 1957. 248 s.
12. Mawlanu Rumi: Rakkaus on musta leijona. 1200-l. 268 s.
13. Nikolai Gogol: Kuolleet sielut. 1842. 280 s.
14. Eeva Kilpi: Tamara. 1972. 296 s.
15. Matti Pulkkinen: Ja pesäpuu itki. 1977. 326 s.
16. John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä. 1937. 134 s.

Lisäksi otan vinkkejä blogeista, joita luen. Alla on fanittamani blogin listasta osia.

Tea with Anna Karenina -blogista otettuja:

Lyriikkaa

Arno Kotro Musta Morsian

Novelleja

Robert Louis Stevenson Itsemurhaklubi

Chick lit

Hilja Valtonen Hätävara

Kotimaista

Kristina Carlson Herra Darwinin puutarhuri 

Juha Mannerkorpi Jälkikuva

Käännöksiä
Ian McEwan Sementtipuutarha

Englanniksi

Jeanette Winterson Sexing the Cherry

Julian Barnes The Sense of an Ending

Tarkoitus olisi lukea vähintään lihavoidut teokset, tai ne mitkä huomenna saan kirjastosta lainattua. Ehkä jotain korvaavaa, jos en löydä, tai ei ole saatavilla kaikkia haluamiani.

Huomenna siis valmistaudun maratoniin venyttelemällä erityisesti pakaralihakset ja silmänpohjalihakset. Erittäin tärkeänä valmistautumisriittinä pidän myös käyntiä paikallisessa kirjastossa, josta saan maratonille apetta. 

Torstaina 20.6.2013 klo 8.00 alkaa maratonini.

Tsemppiä myös muille bloggaajille maratoneillaan.

Murmeli

Kulttuurivastaavien peruskurssilla

Täällä sitä ollaan Kulttuurivastaavien peruskurssilla. Saunottu on, opiskeltu on ja keskusteltu paljon. Kurssin anti selviää kai vasta jälkikäteen, koska nyt ainakin takki on aika tyhjä. Eilen maalattiin akvarelleja. Tänään oli tiedotuksesta asiaa. Kohta alkaa haastatteluharjoitus. Toivottavasti se menee hyvin.

Iltaohjelmassa huomenna on esiintymistä, ja sitä olen pelännyt todella paljon jo etukäteen. Lähinnä kun en osaa laulaa, soittaa, enkä tanssia. Runoja ajattelin lausua. Jos voin äänen pahasti väpäjämättä ja käsien tärisemättä. Pitää muistaa ottaa opamox.

Muutoin kuuluu sitä samaa, gradu kummittelee koko ajan mielenpohjalla. Kesäkukat laitan parvekkeelle vasta juhannuksen jälkeen. Gradua pitäisi tehdä enemmän. Levyseppä-hitsaajani jallittaa minua edelleen, tai voisi varmaan sanoa että meillä on nykyaikainen yhteisymmärryksessä sovittu seksisuhde exän kanssa. Ei mitään muuta ole eikä tule olemaan meidän välillä.

No ei muuta tällä kertaa,

Murmeli

Taivas itkee

Pitkästä aikaa saadaan kunnolla vettä kun taivaan kyynelkanavat ovat auenneet vihdoin. Thorkin paukutteli vielä äsken vasarallaan alasinta niin kovasti että korvissa soi. Siitä se luonto tykkää. Omia kyynelkanaviani en ole pitkään aikaan saanut auki, joten täällä eletään tasaiseen tappavaa kuivaa kautta, mutta jos se minunkin taivaani repeää joku päivä niin saisi sielu kasteluvettä, elämän vettä...

Joo, ei ole paljon aihettakaan poruun, siunauksiani saan laskea joka päivä. Että näinkin kauan olen saanut säästyttyä kolmannelta psykoosilta, jota toivottavasti ei koskaan tulekaan. Se on ainainen kiitoksen aihe.

Hyvää kesää,

Murmeli

Pitäisi

Pitäisi tehdä gradua. Nyt kun lapsi on maalla mummolassa. Pitäisi olla koneella koko ajan, saada aikaiseksi. Pitää. On pakko. Koska haluan valmistua. Koska minun pitää valmistua. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin istua koneelle ja alkaa kirjoittamaan. Mutta miksi se on niin vaikeaa, mitä vaikeaa yhdessä opinnäytetyössä voi olla? On se, vaikeaa. Kirjoittaisin mieluummin runon, novellin tai vaikka romaanin. Mutta reilu 60 sivua opinnäytetyötä, se on kiven alla.

Ideoita pursuaa kaikesta maan ja taivaan väliltä, mutta niistä ei graduun liity yksikään. Ideoin ja valmistelen vertaisryhmän toimintaa ja kokoontumisia. Ideoin yhdistykselle matkoja ja tapahtumia. Ideoin lukupiirin joka alkaa elokuussa. Minulla on siihen jo valmis kirjalistakin. Sata teosta, joista olen lukenut 11 kirjaa. Vielä on paljon luettavaa. Otin listan netistä, voisin tehdä omankin, mutta siihen menisi aikaa ja aikaa minulla ei ole. Minun aikani on varattu gradulle.

Gradu, mitä se on? Wikipedia kertoo: Pro gradu (lat. arvoa varten, puhekielessä yleisesti vain gradu) on yliopistoissa maisterin tutkintoa varten pääaineessa laadittava syventävien opintojen tutkielma, jolla opiskelija osoittaa, että hän kykenee ilmaisemaan itseään selkeästi ja tieteellisesti sekä tuomaan esiin oman alansa tuntemusta.

Gradu on viisi kirjainta jotka merkitsevät tuskaa. Häpeää. Saamattomuutta. Kykenemättömyyttä. Aikuistumisen tarvetta. Ahdistusta. Ja kaikkea muutakin, eikä mitään positiivista. Kuten luovuutta, autuutta, ylpeyttä, innostusta, ahkeruutta... Teepä nyt se gradu ensin valmiiksi niin katsotaan sitten mitä sulle on luvassa, sanoo Elämä. Ja minua alkaa huimata. Väkisinkin, vaikka olen tukkinut kyynelkanavani jo aikoja sitten happamilla ajatuksilla ja muulla sydäntä kovettavilla asioilla.


Murmeli